Työssäni olen tekemisissä henkilöiden kanssa, joilla on kroonisia kipuja. Monilla heistä on kommunikaatiossa ja ymmärtämisen taidoissa ongelmia, joten heidän viittauksensa kipuun voivat olla moninaiset. Kivun jäljille pääseminen on kuin salapoliisin työtä. Henkilö, joka aiemmin on ollut melko innokas liikkuja, linnoittautuu sohvalle ja kieltäytyy enää lähtemästä minnekään. Asiaa ihmetellään ja jossain vaiheessa huomataan jalkapohjan sisäsyrjällä paksukuorinen rakko. Lopulta kyllä-ei kysymysten perusteella päästään sen verran kärryille että henkilön työkengät ovat ainakin numeroa liian pienet ja aiheuttavat monenlaisia ikäviä tuntemuksia jalkoihin. Kengät vaihdetaan ammatti-ihmisen avulla asianmukaisiin uusiin kenkiin mutta henkilö ei enää oma-alotteisesti lähde sohvaltaan minnekään. Pelko kivun uusiutumisesta on ehkä kova. Pienikin epämukava tunne jaloissa saattaa laukaista aivoissa kiputuntemuksen.
Keskeisenä ajatuksena tässä on se, että koetun kivun vuoksi henkilön toiminta saattaa muuttua. Jos ei osaa kysyä oikeita kysymyksiä tai havaitse muutoksia kehossa, muuttuneeseen toimintaan ei välttämättä saa ikinä selitystä. "Se on vaan laiska kun ei viitsi nousta sohvalta eikä tehdä mitään." Kipua kun ei voi ulkopuolinen nähdä eikä tuntea, se on aina henkilökohtainen kokemus ja siihen vaikuttaa eletty keho, sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö. Eikä kivun määrä ole suhteessa siihen vammaan joka kivun aiheuttaa.
Mitä kipu sinun mielestäsi on? Voiko kipua määrittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti